Lähtöpäivä ja mitä ei tullut nähtyä

Lähtömme hostellista sujui hyvin ja viimeisenä iltana kysellessämme ohjeita aikaiseen check-outtiin saimme jopa karkit kiitokseksi yöpymisestä! Lentomme lähti klo 11.00 Naritan lentokentältä, joten lähdimme seikkailemaan hyvissä ajoin aamulla seitsemän aikoihin. Tämä oli jälkeen päin ajateltuna erittäin hyvä idea, sillä aamukahdeksan on arkipäivinä hyvin ruuhkaista aikaa. Lentokentällä teimme muutamia viime hetken tuliasostoksia ja yritimme päästä eroon jeneistämme. Koneen lähtövalmistelut sujuivat erittäin hyvin ja lähdimme 10 minuuttia etuajassa ja Helsingissä olimme 50 minuttia ennen alkuperäistä laskeutumisaikaa.

Kuva hostellimme lähellä olleelta sillalta.

Asakusabashin edusta oli hiljaista.

Reissu oli aivan mahtava, emmekä vaihtaisi mitään pois (no ehkä jonkun satunnaisen sadekuuron sieltä täältä), mutta paljon paikkoja jäi vielä näkemättä. Tähän väliin kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet matkaamme näin blogin kautta!

Kiitos-kissa.

Erityisesti Tokio vaikutti niin suurelta paikalta ettemme mitenkään kerenneet käymään kaikkialla vierailun arvoisissa kohteissa. Yritimme mennä Ghibli-museoon, mutta liput oli sunnuntaina myyty loppuun maanantailta ja keskiviikolta. Tästä vinkkinä, että jos joku haluaa vierailla ko. museossa, kannattaa liput hankkia mahdollisimman pian kun siihen on mahdollisuus. Emme myöskään käyneet Tokiossa sijaitsevassa pöllökahvilassa, sillä se sijaitsi kovin syrjässä ja ainut tapa varata vierailuaika oli käydä hakemassa se kahvilan ovelta. (Jos siis koko päivä olisi ollut jo täynnä, reissu olisi ollut täysin turha). Lisäksi olimme nähneet tarpeeksi pöllöjä osakalaisessa pöllökahvilassa. 

Blogi varmaankin hiljenee hieman, nyt kun reissu on ohi. Annika ajatteli kirjoitella vielä tänne joistakin aihepiireistä, joihin on reissun aikana törmännyt. Jos kysymyksiä on herännyt liittyen Japaniin, japanin kieleen, Japanissa matkustamiseen tai ihan mihin vaan, niitä voi mieluusti laittaa kommentteina.  

Viimeinen päivä Tokiossa ja Japanissa

Keskiviikon päävierailukohde oli Nihonbashi Mitsui Hall, jossa pidettiin Art Aquarium näyttely. Näyttelyssä oli esillä yli 5000 kultakalaa erilaisia hienoissa taideasetelmissa maljakoissa. Emme tienneet, että kultakalojakin on mahdollista jalostaa (pilalle) kuten koiria. Näyttely on menossa syyskuun 23. päivään asti, joten kannattaa käydä vierailemassa, jos liikkuu sillä suunnalla. Alla video tämän vuoden näyttelystä:

Esillä oli erilaisia kultakalalajeja, kuten kuvassa näkyviä mulkosilmäisiä.

Maljat olivat täynnä piripintaan vettä.

Tässä maljassa oli värikäs tausta ja suuria kultakaloja.

Anton ihmetteli suurta kala-allasta, josta virtasi vettä alemmille tasoille.

Erittäin kaunis kalamalja, jossa vaihtuivat värivalot.

Yhdellä kultakalalajilla oli oranssin värinen otsapahkura.

Annika pyörivän maapallon edessä.

Jonotimme liian kauan vain päästäksemme näkemään tämän taideteoksen, jossa sermimäisen kala-altaan sivulle heijastettiin kuvia.

Akvaario-näyttelyn jälkeen kävimme syömässä Uenossa ja suuntasimme kolmannen kerran Akihabaraan. Kaupunginosa on kuuluisa elektroniikkamyymälöistään sekä anime- ja mangaharrastajien ostospaikkana. Näimme paljon kuvia piirretyistä koulutytöistä, joten ei siitä sen enempää ainakaan tässä postauksessa. Paljon näkyi myös maid-kahviloita mainostavia tyttöjä.

Törmäsimme Uenossa silmälasipuhdistusautomaattiin optikkoliikkeen edustalla.
Ilmaiseksi pystyi puhdistuttamaan lasinsa yliäänen avulla.

Maid-kahvilan työntekijä promoamassa kahvilan edustalla Akihabarassa.

Akihabaran katukuvaa. Seinillä oli paljon mainoksia animeista.

Japanissa oli paljon erilaisia pelihalleja, joissa oli mm. ruotsinlaivoilta tuttuja ongintapelejä.

Ehdotin Antonia poseeraamaan kuin taustalla olevat anime-pojat. Ilme kertoo vastauksen. (Pojilla ei ole nännejä sensuurin takia, joku roti sentään.)

Illalla lähdimme tutustumaan Roppongiin, jossa on paljon kalliita taloja ja suurlähetystöjä. Ajattelimme tehdä lyhyen kävelylenkin yhdeltä metropysäkiltä toiselle, mutta pienen suunnistamisvirheen takia päädyimme Shibuyaan neljän kilometrin kävelyn jälkeen. Matkalla näimme kaikkea jännää ja perillä odottivat Shibuyan värivalot.

Roppongi Hillsin Louis Vuittonin liikkeen näyteikkunassa liikkuivat voikukat.

Roppogissa oli hienoja pilvenpiirtäjiä.

Bongasimme gekon metsästämässä kärpäsiä mehuautomaatissa. Annika arvioi sen olevan yöeläjä vähäisestä pigmentoinnista johtuen.

Shibuya crossing yöllä. Väkeä oli yhdeksän aikaan illalla liikkellä yhtä paljon kuin päivälläkin.

Viime sunnuntain kuulumisia

Sunnuntaimme alkoi suuntaamalla Uenon puistoon, joka on Tokion suurin puisto ja erityisesti perheiden suosiossa. Kiertelimme suuren puistoalueen ympärillä ja kävimme myös yhdellä pyhäköllä. Puiston lampi oli täynnä lumpeen tapaisia kasveja, jotka olivat juuri puhkeamassa kukkaan.

Uenon puistossa oli paljon kirsikkapuita, jotka eivät näyttäneet niin ihmeellisiltä näin kesällä.

Varpuset ihmettelivät lampea, joka oli täynnä kasveja.

Syy, jonka takia lähdimme Uenoon juuri sunnuntainan oli se, että menimme Antonin kaverin kanssa lounaalle. Tapasimme Youngeunin Uenon aseman edessä ja menimme syömään lähellä olevaan ravintolaan. Katselimme vähän kauppoja ja kävimme ottamassa kuvat purikurassa. Purikura (lyhennys engl. print club = purinto kurabu) on valokuvauskoppi, jossa kamera ottaa kuvat automaattisesti, jonka jälkeen niitä voidaan koristella erilaisilla tarroilla ja teksteillä. Laite myös "automaattikaunistaa", sillä se suurentaa silmiä ja vaalentaa ihoa.

Purikurakuva. Varoitus: efektit eivät missään nimessä miehisöi kasvoja,
joten mieskasvoille voi tulla kuvaan epämukavia sivuvaikutuksia kuten suuria silmiä.

Tässä kuvassa näytimme aivan tavallisilta, eikä sisäistä kauneuttamme ole tuotu esiin purikuran efekteillä.

Jatkoimme Antonin kanssa Shibuyan kaunpunginosaan, joka on tunnettu suuresta risteyksestään ja Hachiko-patsaasta. Itse patsas oli pieni ja sen ympärillä oli paljon turisteja, mutta oli yksi niistä pakollisista nähtävyyksistä.

Turistit ottivat kuvia Hachiko-patsaasta.

Shibuya-crossing. Ihmisiä liikkui koko ajan paljon ja väenpaljouden oikeaa määrää oli vaikeaa käsittää.

Shibuyan valomainoksia.

Sunnuntai-iltana suuntasimme Mitama-matsurille eli shintolaiselle festivaalille, joka pidetään Yasukuni-pyhäkössä aina heinäkuussa. Tämän matsurin tarkoituksena on muistaa sodissa kaatuneita sekä muita edesmenneitä. Pyhäkön alueelle sytytetään joka vuosi n. 30 000 lyhtyä erilaisiin seinämiin. Pyhäkön ulkopuolella oli paljon erilaisia myyntikojuja ruualle ja kisoille. Lisäksi oli mahdollista käydä jopa kummitustalossa, joka oli ilmeisesti hyvin pelottava kiljumisista päätellen.

Aivan pyhäkön pihapiirissä oli hyvin kauniita lyhtyjä.

Ihmiset ottivat paljon valokuvapotretteja yukatoissa. 

Kummitustalossa kuljettiin pientä kujaa pitkin ja ilmassa liikkui jopa kuvassa olevia käärmeitä. Japanissa on tapana kertoa kesällä kauhutarinoita, sillä niiden aiheuttamat kylmät väreet viilentävät oloa.

Ihmiset ottivat kuvia festivaalikulkueesta ja tanssijoista.

Söimme hyviä kanavartaita, jotka sisälsivät broileria, kivipiiraa, maksaa, kanalihapullia sekä sisäelimiä. Annika ei ole maksan ystävä, mutta kanan maksa maistui kyllä hyvälle. Jälkiruuaksi maistelimme suklaaseen dipattua banaania. Anton kokeili ilmapallojojon pyydystämistä veden pinnalta klemmarin ja paperinarunn kanssa.

Kujaa pyhäkön ulkopuolella reunustivat lyhdyt ja ruokakojut.

Matsurilla oli paljon ihmisiä, itseasiassa hyvin paljon (enemmän kuin kemmakoilla tai palvipäivillä). Liikkuminen oli hankalaa väenpaljouden takia ja suurimpaan osaan ruokakojuista jonotti kymmeniä ihmisiä. Oli mukavaa nähdä paikallisia kesäkimonoissa eli yukatoissa.

Tokyo Tower

Maanantai-iltana vierailimme Tokyo Towerissa, joka on yksi Tokion suosituista nähtävyyksistä. Torni on rakennettu vuonna 1958 ja sen ulkonäkö pohjaa Ranskan Eiffel-torniin, mutta se on väritetty punavalkoiseksi lentoturvallisuuden takia. Torni on toiminut radio- ja televisiolähetystornina ja siitä on muodostunut ikoninen maamerkki Tokiolle. Tokyo Towerin kanssa ovat painineet monet populaarikulttuurin tuotteet kuten Gojira ja King Kong.

Oikaisimme Tokyo Towerille pyhäkön kautta. Kuvassa näkyy vanhaa ja uutta japanilaista rakentamista.

Tokyo Towerissa on kaksi näköalatasannetta: pääobservatoorio 150 metrissä ja pienempi 250 metrissä. Lipun voi ostaa pelkästään päänäköalatasanteelle, mutta päätimme ottaa lystiä koko rahalla ja maksoimme 1 600 jeniä yhteislipusta. Kuten muissakin japanilaisissa turistipaikoissa, myös Tokyo Towerissa oli todella paljon henkilökuntaa joilla oli omat univormunsa ja jotka ohjasivat tornin hissejä. Esimerkiksi eräässä kerroksessa työskentelevän naisen tehtävänä oli ohjata ihmisiä jonoksi odottamaan hissiä.

Kaukaisuudessa näkyi maailmanpyörä, jossa oli upea valoshow. Kuva on otettu ylemmästä näköalatasanteesta.

Hissistä näkyi hieman ympäröivää maisemaa ja kuului pelottavaa nitinää, joka johtui kuulemma turvalaitteista. Ensimmäisellä näköalatasanteella oli matkamuistomyymälä ja ihan kelpo näkymät. Jatkoimme ylöspäin toiselle näköalatasanteelle ensin portaita ja sitten onneksi (!) hissillä. Näkymät olivat hienot mutta hyviä kuvia oli vaikea ottaa tasanteen sisävalaistuksen ja ikkunoiden heijastavuuden takia. Toisin kuin Osakan Sky Buildingisssä ulkona kuvaamisen mahdollisuutta ei ollut, mikä oli aivan ymmärrettävää.

Ylemmästä näköalatasanteesta oli komeat näkymät. Maisemien kuvausta haittasi ikkunoiden heijastumat.

Kun pienen jonottamisen jälkeen pääsimme hissiin kohti maanpintaa, päädyimmekin toiseen alemman näköalatasanteen kerrokseen, jossa oli dj:itä soittamassa maanatai-illan kunniaksi romanttisia kappaleita (hyvin siirappisia sellaisia). Tasanne oli koristeltu sinisin valoin, jotka näkyivät myös ulos tornista.

Dj:t soittivat hempeää musiikkia. Tila oli koristelu sinisillä valoilla, jotka kiersivät koko alemman näköalatasanteen toisen kerroksen ympäri.

Koska vierailimme maanataina, vierailijoita oli suht sopivasti näin suomalaiseen mielenmaisemaan. Kannattaa siis suunnata arkipäivänä torniin, sillä viikonloppuna (erityisesti sunnuntaina) paikka saattaa olla täynnä paikallisia treffeillä.

Torni alhaalta. Sininen näköalatasanne näkyy selvästi sinisenä viivana.

Harajuku ja Ikebukuro

Tiistaina kävimme aluksi Akihabarassa katsomassa Tokion Anime Centeriä. Ei ollut kovin kummoinen, mutta keskuksen kaupassa oli myynnissä hieman vanhempien animesarjojen krääsää. Akihabarasta suuntasimme Harajukuun, joka on tunnettu nuorison suosimana shoppailupaikkana. Monet hienot ostokset jäivät rahan tai tilanpuutteen takia ostamatta, esim. tiikerin pään kokoinen ja muotoinen käsilaukku (ei saanut kuvata). Nuorisoa oli paljon liikenteessä ja tuli huomattua se, että kun Japanissa ei tarvitse olla asiallinen ja hillitty, kaikki muuttuu aivan hulluksi. Löysimme yhdeltä kujalta myös vaateliikkeen, jonka nimi oli "ehkä söpö". Toivottavasti nimelle naureskelevista suomalaisista ei ole hirveästi haittaa omistajille.

Vaateliikkeessä oli menossa alennusmyynnit.

Kuva kertoo toivottavasti väenpaljouden määrästä ja siitä kuinka moni käyttää Japanissa päivänvarjoa estämään ruskettumista. 

Illalla kävimme shoppailemassa Ikebukurossa. Emme ole kovin hyviä shoppailijoita, sillä hinnat hämäävät ainakin Annikaa, joka on pitänyt 1000 jeniä eli 7,2 euroa kipurajana tuotteen hinnalle. Löytöjä on kuitenkin tehty, kuten Fiberwigin ripsiväri, joka maksaa suomessa n. 15-22 euroa, mutta Japanissa vain 11,7 euroa. Illan laskeutuessa menimme syömään sushibaariin, jossa oli tällä kertaa eri värisiä ja hintaisia lautasia. Söimme monenmoisia meren otuksia.

Annika tiirailee susheja vatsa pullollaan. Ravintolassa lasku saatiin pyytämällä tarjoilijaa laskemaan lautasten määrä.

Ikebukuron aseman edessä oli pensaista leikattuja pöllöjä.

Valokyltissä ei lukenut Pasila vaan Pasela.

Kamakura

Perjantaina lähdimme käymään Kamakurassa, joka on japanilaisten suosima päiväretkikohde (tämän takia emme menneet vapaapäivänä lauantaina). Kamakuran yksi tunnettu nähtävyys on suuri Buddha-patsas, mutta tällä kertaa emme menneet sitä katsomaan. Pääsimme Kamakuraan paikallisjunalla, joka lähti Tokion asemalta.

Näkyi selvästi, että Kamakura on matkailukaupunki: matkamuistomyymälöitä ja pieniä ravintoloita oli erittäin runsaasti. Suuntasimme kuitenkin Tsurugaoka Hachiman-guu pyhäköllle, joka on shintolaisuuden tärkein pyhäkkö. Aiemmin se on toiminut myös buddhalaisena temppelinä ja ollut sodan kamin Hachimanin pyhäkkö.

Turistit poseeraavat pyhäkön edessä. Pyhäkössä on jonkin verran buddhalaisia koristeluja.

Pyhäköllä oli mukavaa käydä sään ollessa erittäin hyvä sekä aurinkoinen. Piha-alueella lenteli muutama haukka ja ajattelimme, että ne varmaan pyydystävät lähistöllä olevia kyyhkysiä. Pysähdyimme lammen rannalle seuraamaan kilpikonnien ruokintaa ja ystävällinen japanilainen setä antoi myös meidän syöttää kilpikonnia. Samalla tuli ruokittua myös vedessä lymynneitä karppeja. Pulut yrittivät tulla myös osingoille, mutta onnistuimme pitämään ne loitolla.

Anton syöttämässä kilpikonnia. Lusikalla estettiin mahdolliset kilpikonnanpuremat.

Pyhäkön piha-aluetta. Lampi oli täysin lummemaisten kukkien peitossa. Taivaalla lenteli paljon puluja (joukossa oli myös pari valkoista), ehkäpä sen takia että ne ovat Hachimanin tunnuseläimiä.

Pyhäköltä lähdimme vaeltamaan kohti Kamakuran rantaa. Päivä oli paahtava ja parin kilometrin kävely aurinkoisessa kaupungissa aiheutti tulehduksen ihossamme, joten päivän jälkeen olimme punaisia kuin ravut. Kamakuran rannalla olimme onneksi autuaan tietämättömiä tulevasta esteettisestä tuskasta, joten keskityimme kävelemään rannalla. Perinteiseen etelän rantaan verrattuna auringonottajia oli yllättävän vähän ja osa rannalla oleskelijoista oli suojautunut UV-säteilyltä vaattein. Uiminen oli kielletty kovien aaltojen takia ja hengenpelastajalla riitti tekemistä, kun tyhmät turistit olivat vähän väliä menossa aaltoihin kellumaan (hukkumaan).

Yllättävän korkea aalto kasteli Annikan housut. Ei naurattanut. (Paitsi sitten, kun ne kastuivat jo toisen kerran ja siinä meinasi myös laukku ja passit kastua, huijui.)

Anton tähystelee merelle. Aallot olivat sen verran ärhäköitä, että jalat upposivat nopeasti hiekkaan.

Jostain kohdasta Kamakuraa pitäisi näkyä Fuji-vuori. Maisemat olivat muutenkin hyvin kauniit. Seuraa turhan nippelitiedon pläjäys: Hokusain kuuluisa taideteos Kanagawan suuri aalto on saanut inspiraationsa juurikin tältä seudulta.

Rannalla vallitsi välillä hitchcockimainen tunnelma, sillä taivaalla lenteli kymmenisen korppia sekä pari haukkaa. Ihmettelimme, mitä nämä luontokappaleet etsivät rannalta, kunnes todistimme haukan yritystä napata onigiri suoraan auringonpalvojan kädestä. Ehkä ne Kauppatorin lokit ovat sittenkin ihan mukavia.

Rannalla parveili korppeja ja haukkoja. Linnut ovat mukavia, kun niitä on yksi tai kaksi.

Nikko

Lauantaina oli viimeinen päivä, jolloin junapassimme olivat toiminnassa. Päätimme melko lyhyellä miettimisajalla lähteä käymään Nikkossa. Junapassimme takia emme menneet nopeimmalla junalla, vaan JR-linjoja suosien ensin shinkansenilla Utsunomiyaan, josta jatkoimme JR Nikko -linjalla perille. Perillä meillä oli kolmisen tuntia aikaa ennen paluujunan lähtöä.

Nikko on tunnettu Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvista temppeleistään ja pyhäköistään, joissa on erittäin koristeellisia puukaiverruksia. Matkalla Toshogu-pyhäkölle ohitimme pyhän Shinkyo-sillan, josta ei käynyt ilmi, oliko siinä sallittua kävellä vai ei (emme kävelleet). Paikalla oli lauantain takia valtavasti muita turisteja, joista huomattava osa oli länsimaalaisia. Tähän väliin on pakko tunnustaa, että kaikkialla, paitsi Inuyaman linnassa, on ollut valtavasti turisteja, mutta blogiin on valittu sellaisia kuvia, joissa random turistit eivät näy.

Shinkoy-silta. Sillan alla virrannut vesi oli yllättävän sinistä. Nikko on hyvin vuoristoista seutua, mikä näkyy taustalla.

Varsinaisen pyhäkön alueelle pääsi 1 300 jenin pääsymaksulla. Toivottavasti lähes kympin arvoinen pääsymaksu käytettiin pyhäkköalueiden kunnostukseen ja ylläpitoon, sillä niissä vaikutti olevan tekemistä. Pääsymaksun ansiosta kaikkea oli mahdollista myös kuvata, mikä ei ole itsestäänselvyys japanilaisissa pyhäköissä ja vanhoilla rakennuksilla. Toshogun pyhäkkö oli koristeltu loisteliaasti ja pieniä yksityiskohtia riitti kaikkialla. Kävimme myös Tokugawa Ieyasun mausoleumissa, joka sijaitsi pyhäköstä vielä eteenpäin portaita pitkin.

Pyhäkön rakennuksia. Koristelut olivat runsaita ja niissä oli Kiinasta tulleita vaikutteita.

Toshogu-pyhäkkö. Myös pyhäkön sisällä oli mahdollista käydä. Koristeluissa oli käytetty paljon kultaa.

Tokugawa Ieyasun mausoleumi. Mausoleumia vartioi kurkipatsas.

Porttia mausoleumiin vartioi kaksi petoa, joista toisella oli sarvi päässään. Pylväissä näkyy Tokugawa-suvun tunnus.

Sisäänkäynti pyhäkköalueelle. Sisäänkäynnin porttia vartiot myös samanlaiset pedot kuin mausoleumissa. Annikalla oli huivi kaulassa ja pitkähihainen yllä auringonpolttamien takia (sää ei siis ollut missään nimessä kylmä).

Junallekin kerkesimme hyvin, mutta emme uskaltaneet käydä syömässä Nikkossa vaan vasta Asakusabashissa. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että Toshogu-pyhäkön pääportti on remontissa ja koko temppelialueen restaurointi on valmis vasta vuonna 2019, mutta katseltavaa riittää muutenkin.