Nikko

Lauantaina oli viimeinen päivä, jolloin junapassimme olivat toiminnassa. Päätimme melko lyhyellä miettimisajalla lähteä käymään Nikkossa. Junapassimme takia emme menneet nopeimmalla junalla, vaan JR-linjoja suosien ensin shinkansenilla Utsunomiyaan, josta jatkoimme JR Nikko -linjalla perille. Perillä meillä oli kolmisen tuntia aikaa ennen paluujunan lähtöä.

Nikko on tunnettu Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvista temppeleistään ja pyhäköistään, joissa on erittäin koristeellisia puukaiverruksia. Matkalla Toshogu-pyhäkölle ohitimme pyhän Shinkyo-sillan, josta ei käynyt ilmi, oliko siinä sallittua kävellä vai ei (emme kävelleet). Paikalla oli lauantain takia valtavasti muita turisteja, joista huomattava osa oli länsimaalaisia. Tähän väliin on pakko tunnustaa, että kaikkialla, paitsi Inuyaman linnassa, on ollut valtavasti turisteja, mutta blogiin on valittu sellaisia kuvia, joissa random turistit eivät näy.

Shinkoy-silta. Sillan alla virrannut vesi oli yllättävän sinistä. Nikko on hyvin vuoristoista seutua, mikä näkyy taustalla.

Varsinaisen pyhäkön alueelle pääsi 1 300 jenin pääsymaksulla. Toivottavasti lähes kympin arvoinen pääsymaksu käytettiin pyhäkköalueiden kunnostukseen ja ylläpitoon, sillä niissä vaikutti olevan tekemistä. Pääsymaksun ansiosta kaikkea oli mahdollista myös kuvata, mikä ei ole itsestäänselvyys japanilaisissa pyhäköissä ja vanhoilla rakennuksilla. Toshogun pyhäkkö oli koristeltu loisteliaasti ja pieniä yksityiskohtia riitti kaikkialla. Kävimme myös Tokugawa Ieyasun mausoleumissa, joka sijaitsi pyhäköstä vielä eteenpäin portaita pitkin.

Pyhäkön rakennuksia. Koristelut olivat runsaita ja niissä oli Kiinasta tulleita vaikutteita.

Toshogu-pyhäkkö. Myös pyhäkön sisällä oli mahdollista käydä. Koristeluissa oli käytetty paljon kultaa.

Tokugawa Ieyasun mausoleumi. Mausoleumia vartioi kurkipatsas.

Porttia mausoleumiin vartioi kaksi petoa, joista toisella oli sarvi päässään. Pylväissä näkyy Tokugawa-suvun tunnus.

Sisäänkäynti pyhäkköalueelle. Sisäänkäynnin porttia vartiot myös samanlaiset pedot kuin mausoleumissa. Annikalla oli huivi kaulassa ja pitkähihainen yllä auringonpolttamien takia (sää ei siis ollut missään nimessä kylmä).

Junallekin kerkesimme hyvin, mutta emme uskaltaneet käydä syömässä Nikkossa vaan vasta Asakusabashissa. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että Toshogu-pyhäkön pääportti on remontissa ja koko temppelialueen restaurointi on valmis vasta vuonna 2019, mutta katseltavaa riittää muutenkin.