Osakan merimaailma ja window-shoppingia

Viikonloppuna suuntasimme ensimmäiseksi metrolla Osakan merimaailmaan Kaiyukaniin. Lauantaina oli liikkellä paljon muutakin populaa, joten joillakin altailla piti hieman odotella, että pääsi eläimiä näkemään. Päätähti valashai "Chin-chan" oli valitettavasti osallistumassa tieteelliseen tutkimukseen muualla (Yhyy). Kuitenkin tyynenmeren allas (9 metriä syvä, 5 400 kuutiota) oli vaikuttavan kokoinen erilaisine rauskuineen ja haineen. 

Kaiyukanin ulkoasu oli helposti tunnistettavissa selkeistä väreistä. Vaikka ulkona oli hellettä
sisällä oli sen verran kova ilmastointi että takkia tarvittiin. (Varsinkin Antartkis-näyttelyssä.)

Suosikkejamme olivat kuitenkin pingviinit, joiden ruokkimista saimme myös todistaa. Nähtävää oli paljon ja pääosin eläimet vaikuttivat hyväkuntoisilta. Ainoastaan eräässä sademetsähuoneessa laiskiainen, oravasaimiri ja pari aasialaista saukkoa elivät turhan karuissa ja kliinisissä aitauksissa. Tietysti eläimiä pääsi lähemmäksi tämän takia, mutta ainakin saimiri oli selvästi stressaantunut. Toisessa huoneessa pystyi koskettamaan kaloja ja Anton uskaltautuikin silittämään rauskun evää. Tuntuma oli elastinen ja hassu ("bo-joing"). 

Pingviinit olivat hyvin innoissaan siivouksesta ja ruokinnasta. Keskellä valkosilmäinen suosikimme jääpingviini.

Kädet piti pestä ennen rauskujen silittämistä.

Kaiyukanissa vierailleissa vierähti yllättävän monta tuntia. Etsimme nopeasti lähimmän paikan josta saa ruokaa, eikä tarvinnut taaskaan pettyä japanilaiseen sapuskaan. 

Sunnuntaina aktivoimme junapassimme ja suuntasimme testiksi kaakossa sijaitsevaan Osakan kaupunginosaan, Tennojiin, jossa olisi ollut myös eläintarha. Saa nähdä ehdimmekö käymään sielläkin. Perillä söimme jäätelöannokset ja tutustuimme pariin ostoskeskukseen.

Jäätelöannokseen oli piilotettu pulla ja muroja, mutta 

nekin olivat yhtä hyviä kuin Annikan annoksessa 

ollut piilottamaton pulla.

Heaven and Earth -nimisessä liikkeessä. Japanilaiset ovat jänniä 

englanninkielen käytön kanssa. En tiedä onko hyvä vai huono asia

ettei tämmöisiä mekkoja löydy Suomesta.

Löysimme ostoskeskuksesta pelihallin.
Anton kävi pelaamassa peliä, joka olisi ollut ehkä liian pelottava (ainakin 

liian nopeatempoinen) Annikalle.

Saapuminen Japaniin

Ensimmäinen lentoni Euroopan ulkopuolelle sujui mukavasti. Vieressäni ei istunut ketään yhdeksän tunnin lennolla, joten tilaa oli erittäin ruhtinaallisesti. Lentokoneessa jaettiin täytettäväksi maahantulokortit, joiden kanssa riitti tarpeeksi puuhasteltavaa. (Jännitän aina kun jotain kysytään moneen kertaan: mistä sitä tietää, jos miut on tuomittu jostain rikoksesta ja siitä ei ole vaan koskaan kerrottu miulle?) Sain vielä nukuttua muutaman tunnin, joten perjantai ei mennyt kokonaan unenpöpperöissä. 

Kansain lentokenttä oli iso, mutta löysin hyvin matkalaukkujen säilytyslokeron sekä bussin toiseen terminaaliin. Ainoastaan maahantulotarkastus ja sormenjälkien ottaminen oli hieman vaikeaa. Kiertelin lentokentän kaupoilla sen aikaa, että Antonin kone saapui kentälle ja lähdimme yhdessä etsimään tietä hotellille. Kuljimme ensin junalla Osakan keskustaan ja metrolla hotellimme lähistölle. Metroliput ovat suht edullisia ja niiden hinta määräytyy matkan pituuden mukaan, esim. Osakan keskustasta hotellille maksaa 240 jeniä eli n. 1,7 euroa. 

Hotellimme Osakassa on aika perinteinen länsimaalaistyylinen hotelli. Huone on pieni, mutta kaksi henkilöä mahtuu siihen hyvin. Lisäksi hotellin lähellä on pikkukauppa, josta olemme kantaneet naposteltavaa ja juomista. Aamulla olemme käyneet hakemassa kaupasta matkalla aamupalan. 

Alkutunnelmat ovat kyllä hyvät. Itse en meinannut uskoa että olin vieläkään Japanissa. Kulttuurishokki ei ollut Antonille iso. Japani on kuulemma puhtaampi, kalliimpi, kliniisempi ja hiljaisempi versio Etelä-Koreasta.

Matkasuunnitelma

Tällä hetkellä miun pitäisikin olla sitten lentokoneessa, huijui! Finnairin lentoni pitäisi olla yhdeksältä Osakan kansainvälisellä lentokentällä. Anton saapuu samalle kentälle vasta puolenpäivän aikoihin, joten kerkeän hyvin tutustumaan turisti-infon tarjontaan. Monet ovat kysyneet, mitä matkassa odottaa eniten ja mitä aion tehdä. Eniten odotan vain tavallista japanilaista kulttuuria: erilaisten ruokien maistelemista, japanin lukemista ja kuulemista ja kaiken jännän ihmettelemistä. (Jännät asiat ovat jänniä ja hyvin mielenkiintoisia.) Reittinä toimii siis Osaka-Nagoya-Tokio. Osakasta on varattu hotelli kahdeksaksi yöksi, jolloin on hyvin aikaa käydä lähistöllä sijaitsevissa Kiotossa ja Narassa. Nagoyassa yövymme vain viisi yötä, sillä nähtävää on siellä hiukan vähemmän. Ajattelimme käydä katsomassa Iseä ja Takayamaa. Viimeisen viikon olemme Tokiossa, jolloin junapassimme myös umpeutuvat. Tarkoituksena olisi keretä käymään ainakin Kamakurassa, joka sijaitsee Tokiosta etelään päin. Tällä hetkellä odotan innolla vierailua Osakalaisessa merimaailmassa, Nagoyalaisessa eläintarhassa ja Tokiossa sijaitsevissa Ghibli-museossa sekä pöllökahvilassa.

Hienosti Googlen karttaan merkittynä paikkoja, joissa olisi tarkoitus käydä

Matkaan on varauduttu ainakin ostamalla japanin kielen fraasisanakirja. Jonkin verran matkasuunnittelussa on auttanut wikipedian matkaversio, wikitravel. Olen käyttänyt englanninkielistä versiota, mutta Japanista löytyy myös hyvä suomenkielinenkin artikkeli. Matkalle lähtee mukaan ainoana paperisena matkaoppaana junapassien mukana tullut opas ja kartatkin on tarkoitus hankkia vasta paikan päältä, että ne ovat varmasti päivitettyjä.

Japan Rail Passien vaihtokuponkien mukana tuli karttaa ja opasta. Tilasin ne netistä ja voin suositella sivustoa edullisuuden ja nopeuden takia.

Olen lukenut japania vasta puolitoista vuotta, joten on jännittävää nähdä miten pystyn käyttämään uutta kieltä. Veikkaan, että matkan aikana törmään useisiin kanjeihin, jotka olen nähnyt oppikirjoissa mutta joita en ole kunnolla opetellut. Toivottavasti japaninkielen taitoni ei ole niin kiusallista seurattavaa, että paikalliset vaihtavat saman tien englanniksi :D

Ennakkoluuloja

“Kerran kun yksi sukulaispoika kävi Tokiossa, niin sillä kului 1200 euroa viikossa”. Yleisin kohtaamani ennakkoluulo tai kommentti matkaani liittyen on Japanin kalleus. En suinkaan väitä, että Japani olisi mikään budjettimatkaajan unelma, mutta sielläkin pystyy säästämään helposti. (Ainakin vielä tässä vaiheessa uskon tähän :D) Suomessa matkailukin voi olla erittäin kallista riippuen syömis- ja nukkumispaikasta ja tuliaisten määrästä. Julkisessa liikenteessä molemmissa maissa on helppo säästää ennakoimalla ja Japanin reissulle olemmekin ostaneet kahden viikon Japan Rail Passit. Ennen matkaa olen huomannut, että netistä itse tilaamalla voi säästää jonkin verran. Esimerkiksi 7 vrk Japan Rail Pass maksaa Suomesta 239 e, kun taas netistä tilattuna 204 euroa.

Tietysti kun ollaan matkalle lähdössä, niin eniten huolenaihetta kotijoukoissa aiheuttaa turvallisuus. Mukaan on tarjottu vyö- ja kaulalaukkuja ja käsilaukun hihnat on tarkistettu, jottei niitä voi helposti leikata poikki. Paras varoittava esimerkki kertoi kotipaikkakunnallani kauan sitten toimineesta hammaslääkäristä, joka Itävallan reissullaan löysi blondin ja aamulla kaikki hänen rahansa oli viety. (Tapahtui siis siihen aikaan, kun tilisiirtojen tekeminen vei useamman päivän.) Tämän takia on hyvä matkustaa pariskuntana ja vastaavassa tilanteessa sijoittaa blondi vuoteen keskelle yöllä: tällöin jompikumpi toivottavasti herää kun vieras kömpii sängystä ylös. Onneksi Japani on kaiken kaikkiaan erittäin turvallinen maa, joten ajattelin varautua samalla asenteella kuin Helsingissä liikkumiseen.

Kun puhutaan Japanin outoudesta tai erilaisuudesta Suomeen verrattuna, olisi hyvä muistaa maiden historialliset erot. En tiedä Suomen väkiluvusta 1800-luvun lopussa, mutta arvelen sen olleen pienempi kuin Japanin 35 miljoonaa. Pinta-alaltaan maat ovat samankokoiset, mutta nykyisin Japanissa asuu 121,3 miljoona ihmistä enemmän kuin Suomessa. Tämän takia Japanin kulttuuri on kehittynyt ottamaan toiset huomioon ja välttämään kaikenlaista toisen loukkaamista. Tästä kertoo se, ettei japanissa ole edes kirosanoja, vaan kirjaimellisesti kirosanat kääntyisivät esim. “voi pahus”, “voi harmi” ja “häiritset minua”. Suomalaiseen murahtelu-tuhahtelu-haistattelu-kulttuuriin tottuneena voi joskus ihmetyttää miksi japanilaiset nyökkäilevät ja kumartavat koko ajan käyttäytyen niin ärsyttävän kohteliaasti.

En ole hirveästi matkastani huudellut, sillä en pidä ihmisten liiallisesta matkahehkutuksesta. Blogin perustin juurikin sen takia, että sen kautta ihmiset voivat seurata matkaani oma-aloitteisesti, ilman että se hyppii valtavina kuvavirtoina kenenkään uutissyötteessä. Sain kuulla yhdeltä puolituntemattomalta murtuneella äänellä, että hän on kyllä todella kateellinen matkastani (mitä tällaiseen voi vastata? “ikävä kuulla”, “en mie oikeasti haluaisi lähteä”?).