“Kerran kun yksi sukulaispoika kävi Tokiossa, niin sillä kului 1200 euroa viikossa”. Yleisin kohtaamani ennakkoluulo tai kommentti matkaani liittyen on Japanin kalleus. En suinkaan väitä, että Japani olisi mikään budjettimatkaajan unelma, mutta sielläkin pystyy säästämään helposti. (Ainakin vielä tässä vaiheessa uskon tähän :D) Suomessa matkailukin voi olla erittäin kallista riippuen syömis- ja nukkumispaikasta ja tuliaisten määrästä. Julkisessa liikenteessä molemmissa maissa on helppo säästää ennakoimalla ja Japanin reissulle olemmekin ostaneet kahden viikon Japan Rail Passit. Ennen matkaa olen huomannut, että netistä itse tilaamalla voi säästää jonkin verran. Esimerkiksi 7 vrk Japan Rail Pass maksaa Suomesta 239 e, kun taas netistä tilattuna 204 euroa.
Tietysti kun ollaan matkalle lähdössä, niin eniten huolenaihetta kotijoukoissa aiheuttaa turvallisuus. Mukaan on tarjottu vyö- ja kaulalaukkuja ja käsilaukun hihnat on tarkistettu, jottei niitä voi helposti leikata poikki. Paras varoittava esimerkki kertoi kotipaikkakunnallani kauan sitten toimineesta hammaslääkäristä, joka Itävallan reissullaan löysi blondin ja aamulla kaikki hänen rahansa oli viety. (Tapahtui siis siihen aikaan, kun tilisiirtojen tekeminen vei useamman päivän.) Tämän takia on hyvä matkustaa pariskuntana ja vastaavassa tilanteessa sijoittaa blondi vuoteen keskelle yöllä: tällöin jompikumpi toivottavasti herää kun vieras kömpii sängystä ylös. Onneksi Japani on kaiken kaikkiaan erittäin turvallinen maa, joten ajattelin varautua samalla asenteella kuin Helsingissä liikkumiseen.
Kun puhutaan Japanin outoudesta tai erilaisuudesta Suomeen verrattuna, olisi hyvä muistaa maiden historialliset erot. En tiedä Suomen väkiluvusta 1800-luvun lopussa, mutta arvelen sen olleen pienempi kuin Japanin 35 miljoonaa. Pinta-alaltaan maat ovat samankokoiset, mutta nykyisin Japanissa asuu 121,3 miljoona ihmistä enemmän kuin Suomessa. Tämän takia Japanin kulttuuri on kehittynyt ottamaan toiset huomioon ja välttämään kaikenlaista toisen loukkaamista. Tästä kertoo se, ettei japanissa ole edes kirosanoja, vaan kirjaimellisesti kirosanat kääntyisivät esim. “voi pahus”, “voi harmi” ja “häiritset minua”. Suomalaiseen murahtelu-tuhahtelu-haistattelu-kulttuuriin tottuneena voi joskus ihmetyttää miksi japanilaiset nyökkäilevät ja kumartavat koko ajan käyttäytyen niin ärsyttävän kohteliaasti.
En ole hirveästi matkastani huudellut, sillä en pidä ihmisten liiallisesta matkahehkutuksesta. Blogin perustin juurikin sen takia, että sen kautta ihmiset voivat seurata matkaani oma-aloitteisesti, ilman että se hyppii valtavina kuvavirtoina kenenkään uutissyötteessä. Sain kuulla yhdeltä puolituntemattomalta murtuneella äänellä, että hän on kyllä todella kateellinen matkastani (mitä tällaiseen voi vastata? “ikävä kuulla”, “en mie oikeasti haluaisi lähteä”?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti