Kiotossa uudelleen

Perjantaina suuntasimme Kiotoon uudestaan tutustumaan muihin nähtävyyksiin. Aloitimme päivän kierroksen Gionista, jonne menimme bussilla. Otimme päivän bussipassit, jotka oikeuttavat rajattomaan liikkumiseen suositumpien turistinähtävyyksien alueella. Passit maksoivat 500 jeniä per nuppi ja ne maksoivat nopeasti itsensä takaisin, sillä yhden bussimatkan kiinteä hinta oli 230 jeniä.

Kioton asema oli arkkitehtuuriltaan hyvin moderni.

Gionissa kävelimme vanhanaikaisten rakennusten ympäröimänä, mutta emme nähneet yhtäkään geishaa, vaikka alue on niistä kuuluisa. Ainut "geisha", jonka näimme oli länsimaalainen (nainen?) joka oli puettu ja meikattu geishan asuun. Seuraa Annika henkilökohtainen mielipide: maailmassa on monia rumia asioita ja yksi niistä on länsimaalaiset kirveellä veistetyt (tai minkä tahansa muotoiset) kasvot geisha-meikissä, yh-hyh! Löysimme myös pienen Studio Ghibli -aiheisen kaupan, jossa oli kiva pyöriä tunnusmusiikkien soidessa taustalla.

Yasaka-pyhäkön portilla oli paljon lyhtyjä. Portin yläosaa oli suojattu verkoilla linnuilta.

Leijonakoira, joka vartioi monien pyhäkköjen portteja ja kattojen reunoja.

Gionin katukuvaa. Talot on haluttu pitää alkuperäisessä kuosissaan ja uudempia rakennuksia on naamioitu vanhemman näköisiksi.

Studio Ghibli kaupan edustalla oli hyvin isoja pehmoleluja.

Gionin alueella oli useita pyhäkköjä, buddhalaisia patsaita ja sekä kuvassa näkyvä pagodi.

Gionissa oli myös joitakin buddhalaisia patsaita, joiden koskettaminen toi onnea. Taputtelimme monia patsaita päälle ja oikealla kädellä, kuten ohjeissa mainittiin. 

Tilaa oli tallustaa, mutta auringonpaiste teki vaellusksesta Kioton keisarillisen palatsin pihalla kuumottavan.

Gionista yritimme suunnata Kioton keisarilliseen palatsiin, mutta paikan päälle selvittyämme selvisi, että sisäänpääsyyn pitää anoa lupa etukäteen. No, ainakin palatsin piha-alueet olivat laajat ja tilavat.

Kultaista paviljonkia ympäröi kaunis lampi ja puutarha.

Kultaiselle paviljongille köröttelimme bussilla, ja ystävällinen bussikuski esti meitä hyppäämästä väärällä pysäkillä pois. (Annika epäili, että tämmöistä ei tapahtuisi Suomessa.) Kultainen paviljonki oli pienempi kuin mitä Anton oli kuvitellut, mutta silti kovin kaunis. Myös sitä ympäröivä puutarha ja metsikkö oli rauhoittava ja kauniisti hoidettu. Paviljongin ympärillä olevassa lammessa uiskenteli karppeja ja punakorvakilpikonnia. Heittelimme jenin kolikoita (Annikaa harmittaa ettei päästy eroon niistä kaikista) joillekin patsaille, koska niin oli ilmeisesti tapana. Annika otti ennustusautomaatista ennustuksen, joka lupasi melko hyvää onnea ja kertoi että kadotettu tavara löytyy asioiden välistä.

Annika temppelin kanssa.

Anton temppelin kanssa.

Paviljonki ei ollut hirveän iso, mutta yksittäisen henkilön palviljongiksi se onkin tarkoitettu.

Paviljongin katolla on kultainen kiinalainen feenikslintu eli japanilaisittain hō-ō.

Päivä olikin kääntynyt jo reilusti iltapäivän puolelle, mikä aiheutti sen että emme kerinneet tutustua Kioton linnaan, joka meni kiinni jo neljältä. Suuntasimme Kioton asemalle ja huristelimme hotellille. Japanissa junamatkustaminen on kyllä erittäin miellyttävää, voimme suositella lämmöllä (junassa saa juoda omia oluita, mutta emme ole vielä testanneet tätä mahdollisuutta).