lauantai 19. heinäkuuta 2014

Viime sunnuntain kuulumisia

Sunnuntaimme alkoi suuntaamalla Uenon puistoon, joka on Tokion suurin puisto ja erityisesti perheiden suosiossa. Kiertelimme suuren puistoalueen ympärillä ja kävimme myös yhdellä pyhäköllä. Puiston lampi oli täynnä lumpeen tapaisia kasveja, jotka olivat juuri puhkeamassa kukkaan.

Uenon puistossa oli paljon kirsikkapuita, jotka eivät näyttäneet niin ihmeellisiltä näin kesällä.

Varpuset ihmettelivät lampea, joka oli täynnä kasveja.

Syy, jonka takia lähdimme Uenoon juuri sunnuntainan oli se, että menimme Antonin kaverin kanssa lounaalle. Tapasimme Youngeunin Uenon aseman edessä ja menimme syömään lähellä olevaan ravintolaan. Katselimme vähän kauppoja ja kävimme ottamassa kuvat purikurassa. Purikura (lyhennys engl. print club = purinto kurabu) on valokuvauskoppi, jossa kamera ottaa kuvat automaattisesti, jonka jälkeen niitä voidaan koristella erilaisilla tarroilla ja teksteillä. Laite myös "automaattikaunistaa", sillä se suurentaa silmiä ja vaalentaa ihoa.

Purikurakuva. Varoitus: efektit eivät missään nimessä miehisöi kasvoja,
joten mieskasvoille voi tulla kuvaan epämukavia sivuvaikutuksia kuten suuria silmiä.


Tässä kuvassa näytimme aivan tavallisilta, eikä sisäistä kauneuttamme ole tuotu esiin purikuran efekteillä.

Jatkoimme Antonin kanssa Shibuyan kaunpunginosaan, joka on tunnettu suuresta risteyksestään ja Hachiko-patsaasta. Itse patsas oli pieni ja sen ympärillä oli paljon turisteja, mutta oli yksi niistä pakollisista nähtävyyksistä.

Turistit ottivat kuvia Hachiko-patsaasta.
Shibuya-crossing. Ihmisiä liikkui koko ajan paljon ja väenpaljouden oikeaa määrää oli vaikeaa käsittää.

Shibuyan valomainoksia.

Sunnuntai-iltana suuntasimme Mitama-matsurille eli shintolaiselle festivaalille, joka pidetään Yasukuni-pyhäkössä aina heinäkuussa. Tämän matsurin tarkoituksena on muistaa sodissa kaatuneita sekä muita edesmenneitä. Pyhäkön alueelle sytytetään joka vuosi n. 30 000 lyhtyä erilaisiin seinämiin. Pyhäkön ulkopuolella oli paljon erilaisia myyntikojuja ruualle ja kisoille. Lisäksi oli mahdollista käydä jopa kummitustalossa, joka oli ilmeisesti hyvin pelottava kiljumisista päätellen.

Aivan pyhäkön pihapiirissä oli hyvin kauniita lyhtyjä.
Ihmiset ottivat paljon valokuvapotretteja yukatoissa. 

Kummitustalossa kuljettiin pientä kujaa pitkin ja ilmassa liikkui jopa kuvassa olevia käärmeitä. Japanissa on tapana kertoa kesällä kauhutarinoita, sillä niiden aiheuttamat kylmät väreet viilentävät oloa.

Ihmiset ottivat kuvia festivaalikulkueesta ja tanssijoista.

Söimme hyviä kanavartaita, jotka sisälsivät broileria, kivipiiraa, maksaa, kanalihapullia sekä sisäelimiä. Annika ei ole maksan ystävä, mutta kanan maksa maistui kyllä hyvälle. Jälkiruuaksi maistelimme suklaaseen dipattua banaania. Anton kokeili ilmapallojojon pyydystämistä veden pinnalta klemmarin ja paperinarunn kanssa.

Kujaa pyhäkön ulkopuolella reunustivat lyhdyt ja ruokakojut.
Matsurilla oli paljon ihmisiä, itseasiassa hyvin paljon (enemmän kuin kemmakoilla tai palvipäivillä). Liikkuminen oli hankalaa väenpaljouden takia ja suurimpaan osaan ruokakojuista jonotti kymmeniä ihmisiä. Oli mukavaa nähdä paikallisia kesäkimonoissa eli yukatoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti