Kamakura

Perjantaina lähdimme käymään Kamakurassa, joka on japanilaisten suosima päiväretkikohde (tämän takia emme menneet vapaapäivänä lauantaina). Kamakuran yksi tunnettu nähtävyys on suuri Buddha-patsas, mutta tällä kertaa emme menneet sitä katsomaan. Pääsimme Kamakuraan paikallisjunalla, joka lähti Tokion asemalta.

Näkyi selvästi, että Kamakura on matkailukaupunki: matkamuistomyymälöitä ja pieniä ravintoloita oli erittäin runsaasti. Suuntasimme kuitenkin Tsurugaoka Hachiman-guu pyhäköllle, joka on shintolaisuuden tärkein pyhäkkö. Aiemmin se on toiminut myös buddhalaisena temppelinä ja ollut sodan kamin Hachimanin pyhäkkö.

Turistit poseeraavat pyhäkön edessä. Pyhäkössä on jonkin verran buddhalaisia koristeluja.

Pyhäköllä oli mukavaa käydä sään ollessa erittäin hyvä sekä aurinkoinen. Piha-alueella lenteli muutama haukka ja ajattelimme, että ne varmaan pyydystävät lähistöllä olevia kyyhkysiä. Pysähdyimme lammen rannalle seuraamaan kilpikonnien ruokintaa ja ystävällinen japanilainen setä antoi myös meidän syöttää kilpikonnia. Samalla tuli ruokittua myös vedessä lymynneitä karppeja. Pulut yrittivät tulla myös osingoille, mutta onnistuimme pitämään ne loitolla.

Anton syöttämässä kilpikonnia. Lusikalla estettiin mahdolliset kilpikonnanpuremat.

Pyhäkön piha-aluetta. Lampi oli täysin lummemaisten kukkien peitossa. Taivaalla lenteli paljon puluja (joukossa oli myös pari valkoista), ehkäpä sen takia että ne ovat Hachimanin tunnuseläimiä.

Pyhäköltä lähdimme vaeltamaan kohti Kamakuran rantaa. Päivä oli paahtava ja parin kilometrin kävely aurinkoisessa kaupungissa aiheutti tulehduksen ihossamme, joten päivän jälkeen olimme punaisia kuin ravut. Kamakuran rannalla olimme onneksi autuaan tietämättömiä tulevasta esteettisestä tuskasta, joten keskityimme kävelemään rannalla. Perinteiseen etelän rantaan verrattuna auringonottajia oli yllättävän vähän ja osa rannalla oleskelijoista oli suojautunut UV-säteilyltä vaattein. Uiminen oli kielletty kovien aaltojen takia ja hengenpelastajalla riitti tekemistä, kun tyhmät turistit olivat vähän väliä menossa aaltoihin kellumaan (hukkumaan).

Yllättävän korkea aalto kasteli Annikan housut. Ei naurattanut. (Paitsi sitten, kun ne kastuivat jo toisen kerran ja siinä meinasi myös laukku ja passit kastua, huijui.)

Anton tähystelee merelle. Aallot olivat sen verran ärhäköitä, että jalat upposivat nopeasti hiekkaan.

Jostain kohdasta Kamakuraa pitäisi näkyä Fuji-vuori. Maisemat olivat muutenkin hyvin kauniit. Seuraa turhan nippelitiedon pläjäys: Hokusain kuuluisa taideteos Kanagawan suuri aalto on saanut inspiraationsa juurikin tältä seudulta.

Rannalla vallitsi välillä hitchcockimainen tunnelma, sillä taivaalla lenteli kymmenisen korppia sekä pari haukkaa. Ihmettelimme, mitä nämä luontokappaleet etsivät rannalta, kunnes todistimme haukan yritystä napata onigiri suoraan auringonpalvojan kädestä. Ehkä ne Kauppatorin lokit ovat sittenkin ihan mukavia.

Rannalla parveili korppeja ja haukkoja. Linnut ovat mukavia, kun niitä on yksi tai kaksi.